Sitä, tätä ja tuota!

No niin, jospa kirjuri alkaisi pikkuhiljaa toipua kevään työryysiksestä ja koneella olo vapaa-aikana alkaisia maistua. :)

Me ollaan kevään aikana päästy tekemään hirmuisesti kaikkea kivaa ja uutta!

Toukokuun alussa käytiin ensimmäisen kerran tutustumassa paimennuksen saloihin Hjerppen Pian luona Kiteellä. Pienelle koiralle laitettiin pyöröaitaukseen pieni lauma lampaita, joita se sai liinan päässä ihmetellä. Kovasti Arra niitä tuijotti mutta varsinkin alkuun haki paljon apua minulta, että kerro nyt ihmeessä mitä noille otuksille pitää tehdä! Pian ohjeen mukaan olin vain passiivinen koiraa kohtaan, sen tulee itse laatia toimintasuunnitelma. Ja kyllä sieltä pienen pieni idealamppu syttyi siksi pienen pieneksi hetkeksi, kunnes kaikkensa antanut pikku koira väsähti totaalisesti ja tyytyi mussuttamaan lampaankakkaa. Kyllä ajattelu on rankka laji!

Myös paimentamaan päässyt Petja-veli tarkkailee siskon edesottamuksia. Kuva©Wilhelmiina Virolainen

  

Toisena uutena lajina testissä on haku. Lajiin tutustuminen alkoi ohjaajien teorialuennolla. 3 tunnin rupeaman jälkeen oli kyllä ohjaajasta veto pois! Kyllä kun aloittaa opettelun tietopohjalta nolla (no okei, olin käynyt lukemassa lajiesittelyn mutta en ymmärtänyt siitä sanakaan), niin matka mukavuusalueelle on pitkä. Tallaus, ukot, haamut, pistot, risteily... en ensimmäisenä veikkaisi koiraharrastussanastoksi! Kolme kertaa pääsimme kokeilemaan teoriaa käytäntöön. 

 

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme metsässä tuuli-ilmaisua. Tässä harjoituksessa koiralle tehdään ihmisen hajusta merkityksellinen ja opetetaan sitä hakeutumaan tuulen alle. Ukko meni piiloon pressun alle ja me lähdimme Arran kanssa liikkumaan poikittain vastatuuleen. 

 

Arran mielestä paljon mielenkiintoisempaa oli etsiä vanhoja puolukoita, pureskella käpyjä ja kuunella linnunlaulua. Kun pääsimme aivan pressun alla pötköttävän ukon viereen, Arra katsoi minua kuin sanoakseen: Niin, te ihmiset olette kyllä harvinaisen omituista sakkia. Mennä nyt päiväunille keskelle metsään tuommosen muovisen peiton alle. En kyllä ainakaan herätä sitä, voi olla vaikka äkäinen!

Mutta onneksi mieli muuttui kun pressun alta alkoi levitä lihapullan tuoksu, voi ihanaa, sieltä päväunilta heräsikin lihapulla-automaatti! 

Minä sain pötkettä ukkona Jennille ja saksanpaimenkoira Voitolle. Helppo homma, ei tarvinnut pötkötellä kauaa kun Voitto suoritti homman kuin vanha konkari.

Seuraavana päivänä teimme täysin identtisen harjoituksen. Ilmeisesti jotain oli Arran pienessä päässä yön aikana prosessoitu, sillä kun astuimme metsän puolelle niin samantien nenä nousi maasta, otti tuulesta ukon hajun ja suoraan sitä kohti. Ensimmäisellä kerralla tuuli vielä kääntyi ennen ukolle pääsyä ja haju katosi. Mutta osaava koira osaa palata kohtaan, josta haju löytyi ja hakeutua uuteen suuntaan tuulen alle. Niin toimi myös Arra ja sieltähän se ukko löytyi. Olisi minun ilme ollut varmasti näkemisen arvoinen.

Kolmannella kerralla treenasimme kenttäolosuhteissä risteilyä, eli liikkumistapaa, jolla koiran tulisi hakualueella edetä. Eli näin alkuun se tarkoittaa kahden etenevän ukon välillä juoksemista ja herkkujen syömistä.Tämä harjotus oli Arran mielestä ihan parasta! Tosin pieni kääpiö koira meinasi hävitä korkeaksi kasvaneeseen leinikkoon! Ei vais, pätevä pieni eläin!

Aksattukin me ollaan! Pentukurssia on jäljellä vielä yksi kerta. Ollaan opeteltu takaa-ohjausta ja takaakiertoa, tutustuttu puomiin, keinuun, pituuteen ja pussiin. Paljon ollaan käyty treenaamassa myös yksinään, joilloin on lähinnä keskitytty siihen, että vire ja vauhti on riittävä. Ihan sama minne mennään kuhan mennään täysiä! Arra on todella taitava nyt vain ohjaajan pitäisi ymmärtää, että kasvamassa on todennäköisesti melkoisen rivakkaliikkeinen ohjattava (joka on nyt jo nopeampi kuin Nessa koskaan radalla) ja kehittyä myös itse mukana. Se että ennen riitti, että on paikassa X aikana Y ei riitä enää. Parasta! 

Joko meidän tässä vaiheessa pitää päättää mitä me treenataan? Agility tulee toivottavasti olemaan meidän päälaji mutta kaikkea muutakin kivaa voisi treenata. Haussa mietin, että kuinka se tulee sopimaan tämmöiselle adhdohjaajalle? Syttyykö koira paimmennukseen? Päästäänkö treenaamaan sitä riittävästi? Aa-pu-va!

Puolivuotias

Päästiin Arran kanssa nyt ensimmäistä kertaa ihan ohjatusti treenaamaan agilityä penturyhmään. Tehtävä meillä oli hyppy-putki-hyppy-hyppy-suora, jonka aloitimme ketjuttamaan kokonaiseksi takaperin.

En vielä uskaltanut jättää palkaksi lelua, sillä kuolleen lelun kiinnostus ei ole vielä 100% varma vaan palkaksi sujahti kippoon nakkia. Nakki on aina hyvä ja kipolle kipitettiin hirvittävää kyytiä. Putken hakemista täytyy vielä vahvistaa, mutta ehkäpä nyt pitää taas ohjaajan pitää pää kylmänä ja muistaa se, että käsissä on pentu. P-E-N-T-U, joten jos nyt ei ylianalysoitaisiin. (mutta oikealta puolen ohjaten se on hankalampi). Pätevä se on. 

23.4. Arra täytti kuusi kuukautta. Minun pieni pikinokkani on jo puolivuotias!

Itsenäisesti ollaan käyty "treenaamassa" leikkimistä ja sehän alkaa sujua! Hupakko saa kyytiä ja sen luo kiidetään vaikka se vain pötköttäisi maassa. Jos sitten seuraavaksi otettaisiin haltuun ne putket? ;)

Kasvava asenne

No niin, nyt on kirjurin lomat vietetty ja paluu arkeen suoritettu. Arra sai lomailla Miimin hellässä huomassa, velipojan, tätin ja isomummun kanssa. Nessa vietti pentuvapaata äitini luona.

Miimi starttasikin lomani aikana alkaneen pentuagilitykurssin Arran kanssa. Ekalla kerralla oli leikitty, tehty putkea, hypyn tarjontaa ja tutustuttu kontaktipintaan. Kotiläksyksi olikin tullut leikkimisen vahvistaminen ja etenkin kuolleen lelun opettaminen.

Muutaman kerran olen ennen kurssin aloitusta käynyt hallilla leikkimässä Arran kanssa. Se saalistaa erinomaisesti mutta esimerkiksi heitetty lelu ei voisi vähempää kiinnostaa. En ole tästä kuitenkaan ottanut stressiä, etten vahingossakaan ala paineistamaan leikkitilannetta, koska kotona leikki kuitenkin onnistuu hyvällä asenteella. Uskon, että tuo samainen asenne tulee siirtymään vielä treeneihinkin ajan kanssa. Palkaksi kelpaa tällä hetkellä parhaiten ruoka. Syöminen on parasta mitä pikkukoira voi tehdä (ainakin heti Nessan kiusaaminen, juokseminen, paljastuneen maan kaivamisen ja lelunkorin pureskelun jälkeen)! :)

Noh, koska ohjaaja on ollut nyt ihan "Me päästään treenaamaan!!"-liekeissä, niin kotiläksyt on otettu enemmän kuin tosissaan. On kokeiltu erilaisia leluja ja nameja lelun sisällä...nooh...vähän parempi, tai siis pikkuhiljaa koko ajan parempi. Mutta tässäkin hommassa piti vain luottaa koiraan. Oltiin oman hallin pääsiäiskisoissa katselemassa hälinää ja samalla Vipstroren myyntikojun tarjontaa. Sieltä Arra ihan omatoimisesti pongasin punaisen lepakkolelun.

Tuommosen hupakonko sinä haluat?

Kyllä tahton!

Noh, onhan teissä jotain samaa näköä...

Ai täh?!

Lepakkolelu osoittautui lottovoitoksi. Se on pieneen suuhun sopivan kokoinen, sitä voi kivasti retuuttaa siivistä ja jos oikein villiksi heittäytyy niin sen saa myös vinkumaan. Jes!

Pikkukoiran kokoajan kasvava asenne saa ohjaajan hymyilemään aina vain leveämmin. 

Video kannattaa katsoa ilman ääniä, jos yliaktiivinen, pikkuoravan saundilla piipittävä ohjaaja ärsyttää. 😁

Viisi kuukautta!

Maailman rakkain pikku neitinäpsä täytti eilen 5 kuukautta.
Korkeutta on kertynyt 42 cm, paino lienee siinä 12kg tienoilla. Pieni ja sievä. Ja hirvittävän fiksu!

Pentukurssilla 5/5

Pentukurssin viimeisellä kerralla tehtiin kaikkea mukavaa! Ensimmäisenä piti esitellä muille millaisen tempun on opettanut. Alkuun ajattelin, että opetan Arralle jonkin hyödyllisen tempun kuten esimerkiksi merkin kierron mutta sitten tulin siihen tulokseen, että meillä lienee muutenkin jo muiden kurssilaisten keskuudessa niin tosikon maine niin repästääs ja kieritään. 😝 Toiseen suuntaan onnistuu mutta toinen suunta on jähmeämpi. (tässä kohtaa pitää varmaan myös tunnustaa se, että Janihan tuon tempun oikeastaan opetti!)

Lisäksi teille vaudikkaita luoksetuloja. Niina piti koiraa kiinni ja ohjaaja juoksi koirasta pois päin, samalla sitä kutsuen. Jokaisesta pennusta löytyi huimasti vauhtia eikä häiriöt haitanneet lainkaan. Tehtiin samanlainen luoksetulo myös. ns näkymättömiin, eli ohjaaja juoksi huoneeseen jonka ovi oli auki mutta näköyhteyttä koiraan ei ollut. 

Opeteltiin myös jalkojen ympärillä kahdeksikon tekeminen niin paikallaan kuis kävellessä. Tämä on oikeastikin hyödyllinen temppu jumpaksi ja alkuverryttelyksi. Sen treenaamista jatkettiin kotona: 

Lopuksi meillä oli leikkimielinen kilpailu! Kiersimme merkattua ympyrää ja Niina huuteli tehtäviä mitkä piti suorittaa mahdollisimman nopeasti. Selvisimme Arran kanssa finaaliin ilman virhepisteitä mutta sitten loppui pennulta mielenkiinto. :D Tulimme toiseksi ja saimme lohdutuspalkinnoksi herkullisen luun! :) Kaiken kaikkiaan mukana pentukurssi takana! 

Pikkukurre on ilmoitettu jo agilityn pentukurssille, joka alkaa kuukauden kuluttua. En malta odottaa! :)

Arra 19vk

Pentukurssilla 4/5

Tänään oli kurssilla paljon asiaa! Maahanmeno, liikkeestä seiso, paikallaan oleminen ja houkutukset.

Alkuun opettelimme ns. hissimaahanmenoa, eli koiran jalkojen olisi tarkoitus pysyä paikallaan sen mennessä maahan. Arra sai olla esimerkkikoirana Niinan näyttäessä kuinka sitä lähdetään opettamaan. Tämä oli Arralle pala kakkua.

Houkutusradalla piti ohittaa nakkilautasia, toisia koiria ja leluja. Nakkilautaset oli pahat, ahne pieni ei meinannut millään ymmärtää, että miksi muka pitäisi jättää nakit syömättä kun joku on ne tuohon tarosalle jättänyt. Muut houkutukset eivät aiheuttaneet erikoisempaa ihmetystä...koska ohjaajalla oli nakkia! :D

Liikkeestä seisomista olemme jo ehtineet harjoitella myös kotona ja hienosti se siirtyi myös hallin häiriöön. Usemapia toistoja tehdessä Arra alkoi ennakoida, joten pitää muistaa pitää toistokerrat riittävän pieninä, koska hyviä toistoja tulee jankkaamattakin.

Paikallaan olemisesta sitten saatiinkin pieni probleema aikaan. Ei siinä etteikö pentu kestäisi paikallaan vaan että yhdestä väärin palkatusta kerrasta se ketjutti paikallaan oloon sen, että kun olen ottanut askeleen taakse ja olen palaamassa takaisin eteen, pitää pyllyä hytkäyttää aivan kuin olisi nousemassa seisomaan mutta ei nouse kuitenkaan. Toisaalta, voisiko tällä opettaa koiralle twerkkaamisen? 😎 Nämä ovat sitten varmaan niitä nopean oppijan huonoja puolia! Mutta tähänkin saatiin Niinalta apuja, kuinka lähteä korjaamaan tilannetta.

Sunnuntaina oltiin Kuopiossa agilitykisoissa kannustamassa Arran iskää ja äiskää sekä tietysti muita tovereita. Ja mikäs siinä hienoja ratoja tekeviä onkaan kannustaa!

Pieni penkkiurheilija käyttäytyi erittäin mallikkaasti koko pitkän kisapäivän. Välillä ihmeteltiin maailmanmenoa, syötiin porkkanakakkua suoraan lautaselta (kiitos Heidi !) ja välillä vetäydyttiin äiskän häkkiin ottamaan päiväunet.

Hölkkää!

Tuli mieleen sellainenkin, että pitäisi kai tuon pennun osata myös ravata narun jatkona jos jossain mätsäreissä/näyttelyissä meinasi joskus pyörähtää. Noh, naru kaulaan ja pihalle. Mut jokuhan oli ehtiny tämänkin sille jo opettaa...vai liekkö luonnonlahjakkuutta.

Ja kyllähän noita liikkeitä kehtaakin esitellä!