Hölkkää!

Tuli mieleen sellainenkin, että pitäisi kai tuon pennun osata myös ravata narun jatkona jos jossain mätsäreissä/näyttelyissä meinasi joskus pyörähtää. Noh, naru kaulaan ja pihalle. Mut jokuhan oli ehtiny tämänkin sille jo opettaa...vai liekkö luonnonlahjakkuutta.

Ja kyllähän noita liikkeitä kehtaakin esitellä!

Pentukurssilla 3/5

Tällä kertaa päästiin asiaan. Nimittäin aksa-asiaan! :) En ollut aikaisemmin vielä Arran kanssa tehnyt mitään varsinaisesti lajiin liittyvää, joten kaikki oli ihan uutta.

Ensimmäiseksi teimme hypyn tarjontaa. Sheippaamalla lähdettiin tätäkin hommaa tekemään, eli pikkukoira sai ihan itse pohtia, että mistähän se palkka naksahtaa. Aivan mahtavaa, miten nopeasti Arra hoksasi humpan juonen ja sen jälkeen ei ollut kuin tanssia. :) Samalla draivilla tehtiin myös keppien kiertoa, ihan kävelyvauhdissa ja parilla toistolla.

Pääsimme myös tutustumaan A-asteeseen. Kävelimme loivaksi lasketun A:n yli koira kytkettynä. Arra ei ollut moisesta moksiskaan, sen mielestä oli vaan ihan sairaan siistiä, ettei edes namuja ehtinyt matkalla syödä. Niin rohkea tyyppi!

Agilityosion lopuksi hurautimme muutaman toistot putkelle. Noh, oliks vaan siistii?? Juostaan lujaa hassun tunnelin läpi ja sit saa karkkia! No oli siistii!!

Lopuksi teimme vielä kohtaamisia ja ohituksia. Kohtaamisissa oli tarkoitus pysähtyä vastakkain ja vaihtaa muutama sananen toisen ohjaajan kanssa niin, että koirat malttaisi joko istua tai seistä paikallaan. Nämä onnistuivat kaikilta hyvin, liekkö hyvin väsytetyillä pennuilla jotain osuutta asiaan?

Viime perjantaina käytiin hakemassa tehostusrokotus, nyt maailma on sitten ihan virallisesti avoin. Painoa natiaisella oli silloin 9,1kg. Velipojat ovat hurauttaneet ohi jo useamman kilon voimin mutta se mikä painossa hävitään siis vauhdissa voitetaan, eiks je? ;)

17 viikkoa ikää hurahti täyteen ja sen kunniaksi otettiin pönötyskuva jo ihan aikuisten koirien tyyliin lattialla ja vapaasti seisten. Ja onhan meillä jo ihan oma näyttelyhihnakin!

Vatileikki

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Kevyesti siis kehonhallintaa.

Koska tälle on enemmän kuin ilo opettaa uusia temppuja niin opetetaan jotain hyödyllistäkin.

Ensin haettiin etutassut ylös. Täysin tarjonnan kautta. Aluksi palkkasin ihan pienestä kiinnostuksesta vatia kohtaan pikkuhiljaa enemmän odottaen. Välillä Arralla meinaa iskeä turhautuminen hyvinkin nopsaan kun hän on sitä mieltä, että tämä oli äsken hyvä, miks ei tipu palkkaa. Tässä täytyy taas itselle muistutella, että Tiina...se on 17 viikkoinen, sillä saa vielä olla oravan keskittymiskyky. Mutta on se taitava!

Tänään vadille nousi jo pylly! 

Pentukurssin kotiläksyt ovat jääneet nyt muutamana päivänä hieman vähälle, sillä molempiin liikkeisiin käytetään imutusta ja Arran on ollut hieman haluton "nyhtämään" herkkua. Tänään selvisikin, että miksi...pikkuneitillä heiluu kaikki pienet etuhampaat! :)

Pentukurssilla 2/5

Toisen kerran teemana meillä oli johtajuus ja hihnakäytös.

Alkuun meillä oli Niinan vetämä johtajuusluento. Olimme Arran kanssa saapuneet paikalle kävellen, joten muiden pentujen odottaessa autoissa oli Arra mukanani hallissa. Hyvää harjoitusta sekin! Se osasi odottaa niin taitavasti ja alkupörräyksen jälkeen kipusi syliini kiepille ja kuunteli. Toivottavasti myös sisäisti kuulemansa. ;)

Hihnakäytöstä harjoittelimme hallissa palkkaamalla hihnan löystymisestä ja kontaktista ohjaajaan. Arran kanssa ei ole suurempia ongelmia ollut arjen hihnakäyttäytymisessä. Toki vastaantulevat ihmiset ja koirat olisivat hyvin mielenkiintoisia, koska ne kaikkihan ovat vain Arraa varten ja haluavat rakastaa ja rapsuttaa, ihan varmasti! Tähänkin saatiin hyviä vinkkejä. Pitäisi tosin lähteä jonnekkin hieman enemmän ihmisten ilmoille, että saataisiin niitä vastaantulijoita. :D

Kotona olemme treenailleet kosketusalustaa ja eteen lähetystä. Eteen lähetykseen pitäisi ottaa varmaankin kaveri avuksi, sillä tahtoisin siihen alusta asti hieman enemmän nopeutta.

16 viikkoa

Lisäksi olemme harjoitelleet seisomista (=pönötystä), josko sitä päästäisiin muutamissa mätsäreissä pyörähtämään. Tilasin jopa mustan näyttelyhihnan!

Pentukurssilla 1/5

Menneellä viikolla aloitimme Koirakoulu Napakan pentukurssin. Ei vähiten siksi, että asumme kävelymatkan päässä lämpimästä, keinonurmipohjaisesta hallista vaan myös siksi, että Niina on aivan loistava opettaja. Niinan kanssa tehtiin aikanaan pohjatyö myös Nessan kanssa.

Olen käyttänyt Arraa paljon erilaisissa paikoissa ja vielä ei ole löytynyt paikkaa joka saisi sen jotenkin hämilleen tai toimintakyvyttömäksi. Temppuja olemme treenanneet kuitenkin vain kotona, joten minua hieman jännitti kuinka uusi paikka ja keskittyminen mahtuvat samaan lauseeseen. Mutta turhaan, hyvinhän se meni!

Ensimmäisen kerran teemana olivat kontakti, perusasento ja seuraaminen.

Kontaktia lähdimme hakemaan sheippaamalla. Tätä olikin ehditty treenaamaan jo kotona, joten se oli tuttu juttu. Alkuun ohittamattomaksi häiriöksi meinasi muodostua toiselta puolen hallia kuuluva Miimin ääni. Miimi osallistuu samalle kurssille Arran veljen, Petjan kanssa. Kovin on kasvattajan ääni tallentunut äänimuistiin! :D Muutaman muistututtelun jälkeen kuitenkin tehtiin taas satalasissa töitä minun kanssasi.

Seuraamisen opettelu aloitettiin imuttamalla. Tällä tavalla saa hyvin kontrolloitua koiran takapäätä. Nessain sain opettettua seuraamaan vinossa ja samaa virhettä en halua toistaa Arran kanssa. Niina on tässä asiassa myös erittäin tarkka, sopii meille!

Perusasennon haluan lähteä hakemaan kiertämällä, eli oikealta seläntakaa vasemmalle. Tämänkin opetin Nessalle kiepsahtamalla, eli koira tulee suoraan vasemmalle puolelle ja kiepsahtaa paikalleen perusasentoon...ja jää niin helposti irti ja vinoon. Joten toisella tapaa Arran kanssa. Luetaanko tällaiset jo eläinkokeiksi?

Tehtävien välissä sulkeuduttiin omaan pieneen kuplaan ja leikittiin. Arra lähtee hyvin saalisleikkiin, joskin sen kuplassa on vielä hieman reikiä ja huomio herpaantuu nopeasti muualle. Mutta pikkuhiljaa! Haluan pitää meidän välillä hyvän fiiliksen ja kiinni siitä, että meillä on hauskaa!

Arra ja velipoika Petja

May I present...

Patchcoat Zepyur

Zepyur on armeniaa ja tarkoittaa tuulenvirettä. Miimin, Arran kasvattajan sanoin "Tiesin, että Arrasta toivotaan agilitykoiraa, joten liitäköön se keveästi ja nopeasti kuin tuulenhenkäys!"

Tämä pieni, kauan odotettu, kotiutui 22.12.16. Paras joululahja mitä voi saada!

Odotus alkoi melkein pari vuotta sitten kun Arran kasvattaja soitti ja sanoi, että nyt voisi olla tuloillaan sellainen pentue, josta voisin olla kiinnostunut. Ja olinhan minä. Arran tulevan emän, Viirun, olin tuntenut jo hyvän aikaa ja tykästynyt kovasti sen luonteeseen. Tulevaa isukkia, Pubia, käytiin Satun kanssa katsomassa yhdessä tuumin ja paluu matkaa Kuopiosta tehdessämme, totesimme yhteen ääneen, että olipas mahtava koira.  Mikäli rakkaus roihahtaa, ei luvassa voi olla kuin parasta.

23.10.2016 syntyi seitsemän veljestä ja yksi pieni prinsessa.

Sain etuoikeutettuna olla mukana Arran elämässä aivan pienestä pitäen. Marsu taisi olla pari viikkoinen mönkijä kun kävin sitä ensimmäisen kerran ihastelemassa. Sen jälkeen vierailin Miimin luona viikottain. Oli hienoa päästä seuraamaan pentueen elämää niin läheltä ja niin intensiivisesti.

Nyt tuo naskalihammas on 16 viikkoinen mahtipakkaus ja valloittanut meidän perheen sydämet olemalla niin huumorintajuinen ja fiksu pieni koiranalku.